Villa Lante on yksi Rooman parhaimmin säilyneistä renessanssihuviloista. Yhdessä Villa Madaman kanssa se on arvokas esimerkki Raffaellon koulukunnan työstä Roomassa ja Medici-suvun paavien ”kultaisesta aikakaudesta”.

Paavi Leo X:n datarius Baldassarre Turini valitteli eräässä vuonna 1514 kirjoittamassaan kirjeessä kaupungin tukahduttavaa kuumuutta ja sitä, ettei kesän paahdetta tahtonut päästä pakoon minnekään. Niinpä hän osti muutaman hehtaarin maata puutarhojen ja viiniköynnösten peittämältä Gianicolo-kukkulalta ja alkoi rakentaa sinne huvilaa.

Rakennustyöt olivat ilmeisesti käynnissä jo vuonna 1519, sillä Raffaello, joka kuoli vuotta myöhemmin, kertoi tällöin Baldassare Castiglionelle ”datariuksen huvilasta”. Villan arkkitehtina toimi Giulio Romano, Raffaellon arvostettu oppilas, ja maalauskoristelun tekivät muut saman koulukunnan taiteilijat Vincenzo Tamagni da San Gimignano, Polidoro da Caravaggio ja Maturino. Paavi Klemens VII vieraili huvilassa vuoden 1525 tammikuussa, jolloin ainakin talon keskeisin osa maalauskoristeluineen oli valmis. Christoph L. Frommelin mukaan Giulio Romano halusi rakentaa antiikin tyylisen yhtenäistaideteoksen Raffaellon hengessä: kaikkien talon huonetilojen tuli olla suhteessa toisiinsa siten, että tuloksena oli arkkitehtuurin, kuvanveiston ja maalaustaiteen yhteenliittymä. Turinin villaa ei ollut rakennettu pysyväksi asunnoksi. Vaikka emme tiedä paljon elämästä huvilassa, on oletettavaa, että Turini rakennutti sen mietiskelyä ja ajalle tyypillistä oppinutta keskustelua varten itselleen ja ystävilleen, paavin hovimiehille, tiedemiehille ja taiteilijoille.

Vuonna 1527 keisarin palkkasoturit valloittivat Rooman. Tämä tapaus muistetaan nimellä ”Sacco di Roma” tai ”Presa di Roma” ja sen yhteydessä Turinin Villa mahdollisesti vahingoittui. Huvilan salonen seinässä on säilynyt tapahtumasta kertova raapustus ”A dì 6 de magio 1527 fo la presa di Roma”. Loggian seinässä oleva vuosiluku 1531 puolestaan osoittanee rakennustöiden lopullisen valmistumisen ajankohdan. Turinin kuoleman jälkeen hänen veljenpoikansa Julio vuokrasi huvilan vuonna 1548 Ranskan kuninkaan lähettiläälle ja kuningassuvun jäsenelle, kardinaali Georges d’Armagnacille. Vuonna 1551 Villa maa-alueineen siirtyi Lante-suvun omistukseen.

1800-luvun alkuun mennessä Lante-suvun omaisuus oli suurelta osin mennyttä. Perhe myi osan laajasta maaomaisuudestaan ja niin myös Villa Lante siirtyi ruhtinas Camillo Borghesen, Napoleonin sisar Paulinen aviomiehen, omistukseen. Ilmeisesti Villa ei juurikaan kiinnostanut Borgheseja, sillä se myytiin jo vuonna 1837 ranskalaiselle Madeleine Sophie Barrat’lle, Jeesuksen Pyhän Sydämen nunnajärjestön perustajalle. Salonen freskot eivät kuitenkaan kuuluneet kauppaan ja ne irrotettiin katosta. Nykyään freskot ovat Palazzo Zuccarissa, jossa sijaitsee Saksan taidehistoriallinen instituutti, Biblioteca Hertziana. Madeleine Barat sijoitti huvilaan noviisiasuntolan ja maalautti tästä syystä piiloon sivuhuoneiden freskot, joiden aiheita hän piti sopimattomina. Kun luostari ei enää itse tarvinnut huvilaa, se vuokrattiin ulkopuolisille. Vuonna 1887 kuuluisa arkeologi Wolfgang Helbig vuokrasi huvilan ja omistautui siellä tutkimukselle ja taidekaupalle. Helbigin vaimo oli venäläinen ruhtinatar, pianisti Nadine Sjohovskaja ja yhdessä he tekivät Villa Lantesta arvostetun kulttuurisalongin, jossa kävivät niin kirjailijat ja muusikot kuin aateliset ja kuninkaallisetkin. Demetrio Helbig, Wolfgangin poika, kemisti ja Italian ilmavoimien kenraali, osti huvilan nunnilta vuonna 1909. Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1946, kenraali Helbig vuokrasi Villan ylimmät kerrokset Suomen Vatikaanin suurlähetystön asiainhoitajalle, Göran Steniukselle. Muutama vuosi myöhemmin Stenius ilmoitti, että vanha kenraali olisi valmis myymään rakennuksen suomalaisille hyvin edullisesti. Niin Institutum Romanum Finlandiae –säätiö osti huvilan vuonna 1950 perustajansa Amos Andersonin varoin.

Sen jälkeen kun Villa Lante siirtyi suomalaisomistukseen, sitä ovat restauroineet Adriano Prandi (1950-53), Paolo Marconi (1972-1980) ja Tancredi Carunchio (1998-99). Freskot ja stukkokoristelu on viimeksi restauroitu vuosina 1974-75 ja 1998-99 huvilan restauroinnin yhteydessä. Huvila on kiinnostanut useita taidehistorian tutkijoita, professori Henrik Lilius on julkaissut monografian (1981) talon arkkitehtuurista ja kuvataiteesta, lisäksi erityisen maininnan ansaitsee professori Frommelin tekemä tutkimus. Vuonna 2005 julkaistiin Tancredi Carunchion ja Simo Örmän toimittama Villa Lanten yleishistoria Turinista Helbigin aikoihin.